Toivo

Sota-aikojen kirjeenvaihtoon perustuvia kirjoja on julkaistu paljon, etenkin jatkosodan ajalta. Tässä mielessä tämän kirjan aihepiiri ei ole uusi. Raija Kankaan kirja perustuu olennaisilta osiltaan hänen äidin puoleisten isovanhempien väliseen kirjeenvaihtoon ajalta vuoden 1941 heinäkuun alusta vuoden 1942 tammikuun loppuun. Kirjeenvaihdon kautta esitellään Limingassa asuvan Nikkisen perheen arkielämää, sen ongelmia ja myös pieniä ilon hetkiä ja toisaalta rintamalla olevien perheen Yrjö-isän ja vanhimman pojan, Toivon, olosuhteita sodan jaloissa. Välillä oli toivoa paremmasta, välillä toivo oli mennä ja lopulta sota vei Toivon. Kirja ei kuitenkaan pysy pelkästään sota-ajassa vaan siinä kerrotaan myös Nikkisten elämästä sotaa edeltävällä ajalla ja sodan päättymisen jälkeen, kun toivo uudesta ja paremmasta ajasta jälleen syntyi. Sota vaikutti myös syvällisesti Annan ja Yrjön ajatuksiin elämästä ja yhteiskunnasta. Nikkisen perheen elämästä kertova kirja tuo oman kiintoisan lisänsä Limingan ja liminkalaisten elämään itsenäisen Suomen alkuvuosikymmenistä 1960-luvulle. Kangas on myös taustoittanut kirjeitä ja tapahtumia historiakatsauksilla. Nikkisen perheen tarina on omalla tavallaan uniikki, mutta tarinasta löytyy myös piirteitä, jotka kuvaavat laajemmin suomalaisen yhteiskunnan kehitystä.