Maisema, ikkuna, peili

"Hitaan päivän rantatiellä

askel sammuu

kuin iskusta:

nyt kivet ovat kirjaimia

joista aaltojen rytmi hioo

säkeitä hiekkaan

pyöristää valon

pitkää lausetta

meren lukea

toistaa

ja toistaen hetken

huuhtoa pois."

(2002)

MAISEMA, IKKUNA, PEILI on eturivin suomalaisen runoilijan kahden viime vuosikymmenen retrospektiivi ja erä uusinta lyriikkaa. Hänen säkeensä ovat rouhean katurunouden maineessa, mutta tämä koonnos osoittaa jälleen -- kuten osoitti jo HESARI JA MUITA RUNOJA 1980--1998 (ntamo 1998) -- sävyjen ja äänien moninaisuuden. Runot ovat autenttisia kuin siirtolava tai ulosottohenkilö, mutta ne kuuluvat myös kauneimpaan nykykirjallisuuteemme.

"[...]

kun pusken taas

läpi armomyrskyn

reppu selässä

säkeiden valjaat

ohi puiston joka

nousee muuriksi

tulevan ja entisen

maailman rakoon."

(2018)