Kerin kivestä pumpulia

Erään syvän ja ja kipeän muutosprosessin aikana syntyi satojen runojen purkaus. Niistä koottu runo-ja mietekokoelma pyrkii kertomaan yksinkertaisella ja vilpittömällä tavalla sen, miltä muutoksen sylissä tuntuu matkustaa ja mitä muutos voi opettaa.

Kasvaminen aikuisena ¿aikuisemmaksi¿ tekee joskus kipeää, kasvaminen hyväksymään oma vajavaisuus ja sen myötä syntyvä ymmärrys siitä, että ihmisyys on ymmällään olon ja kaiken kattavan varmuuden jatkuvaa vuoropuhelua. Loputonta asioiden ja itsensä uudelleen tarkastelua. Juuri kun luulit tulleesi perille, löydät itsesi alkupisteestä tai sitten vain luulet niin. Ethän tiedä kuitenkaan, mistä edes lähdit liikkeelle. Ja joskus kun päätät sulkea silmät ja vain olla, ihmettelet silmät avatessasi, kuinka maisemat ovat saaneet kirkkaammat värit. Pysähtyessäsi katsomaan itsesi sisään, opit näkemään sydämelläsi, etkä näe enää mustavalkoista maailmaa.

Ihmisyyteen

Ei ole täydellisiä ihmisiä,

mutta on

täydellinen ihmisyys -

sen sisään mahtuu

haavoittunutkin ihminen.