Kehre

"Kääntää taskunsa ympäri ja löytää harva se kerta aamuöinen Venetsia. Tai sivu jostain kirjasta, aina jostain."

KEHRE merkitsee (saksaksi) kääntymistä ja (suomeksi) kehruutuotosta. Niin langan tai muiden säikeiden valmistamista kuin ajatustenkin kehittämistä on voitu kuvata yhdellä ja samalla (suomen) teonsanalla, joka taas (saksan) nimisanana on tarkoittanut kurvaa, käännekohtaa tai esimerkiksi hevosella tehtyä myllyliikettä (engl. CIRCLE) telinevoimistelussa.

Tekijänsä tuotannossa KEHRE todella näyttäytyy käänteenä. Ensinnäkin se on irtautumista hänen viimeaikaista tuotantoaan hallinneista ulottuvuuksista eli yhtäältä (sanattoman eli) 'aseemisesta kirjoittamisesta' ja toisaalta tiettyjen kirjailijoiden (Leevi Lehdon, Pentti Saarikosken ja Aleksis Kiven) teoksilla operoimisesta. Samalla se on myös erkaantumista hänen ehkä kuuluisimmista töistään eli 'epäluovan' sanataiteen mediaattisista sommitelmista (kuten RETWEETED (ntamo 2016), TÖLLÖTIN (ntamo 2010) ja DAS LEBEN DER ANDREN (ntamo 2010). Mutta jos se on kääntymistä, tässä tapauksessa se tuskin vie minnekään "takaisin" tai mihinkään vanhaan perus- tai oletusarvoiseen, josta tekijä olisi joskus alkanut poiketa. Sellaista kun olisi hankala paikantaa.

KEHRE on paremminkin jyrkän kurvin pohjukka ja siitä lähtevä omalakinen kiihdytys eteenpäin. Se rullaa vapautuneesti ja kehittää koko ajan uusia ajatuksia. KEHRE ei niinkään muokkaa kuituja tai ainakaan venytä hahtuvia, vaan miten se polkeekaan ja pyörittääkään.

"[...] Taikuri on mustan silmän kääntäjä ja orkesteri yksi instrumentti."