Tunteitten paloa

Silloin kun Sinä tulit

Sinä olit ihminen,

joka annoit minulle paljon.

Sinä herätit minut

vuotuisesta horroksesta.

Sinä pyyhit pois

epäilykset tulevaisuudesta.

Annoit voimaa taistelussa eteenpäin.

Sinä annoit auringon paistaa

ja kuivattaa kyyneleet.

Särkyneen sydämeni Sinä paransit rauhalliseksi.

Repaleiset hermoni käärit pumpuliin,

näin haavat parantuivat,

Sinä teit kysymykseni

hiljaiseksi ihmettelyksi,

jotka eivät tarvinneet vastausta.

Sinä katkoit poikki kaikki

epämiellyttävät langat

pystyäkseni taasen itseäni ohjaamaan.

Sinä annoit uudet ohjakset elämään,

joka kerran oli raunioitunut pahoin

ja suistunut raiteiltaan.

Olit kuin päiväperhonen

lentänyt luokseni vain päiväksi

kadotaksesi sitten tuntemattomaan.

Sinä hävisit keskiyöllä,

enkä löytänyt Sinua uudestaan,

vaan muistosi säilyy vielä,

niitä en voi unhottaa

suudelmasi polttaa huulillani.

Olet yhä luonani

ja minä olen vielä sama henkilö,

miksi minut kerran paransit.