Kuusi kertomusta

Kirjan tarinat kertovat läpileikkauksena kuuden 1800-luvun merkkihenkilön elämänhistorian vaiheista vuosisadan puolen välin ajoilta, jolloin heidän luomistyönsä oli aktiivisimmillaan. Missä kyseiset henkilöt tarkemmin olivat, mitä he tekivät ja ajattelivat noina aikoina? Lars Levi vuoden 1844 ensimmäisen päivän iltana Åselen kirkon sakastissa piispan määräämässä seurakuntien tarkastusohjelmassa keskustelemassa saamelaistytön kanssa uskonkysymyksistä. Elias lähdössä pääsiäisen aikaan kotoaan Kajaanista ja edelleen juhannuksena matkalla Helsingistä Tallinnaan pitkälle vironkielen tutkimusmatkalle ja kirjoittamassa laivalla päiväkirjaansa mielenliikkeistään. Johan S. kynäilemässä Kuopiossa tammikuun alussa vastaperustamaansa Saima-lehteensä artikkeleita. Sakarias kesäkuussa huvilalla Kaisaniemen edustalla laatimassa lumoutuneena aamuyön tunteina kirjettään Emilie -rakastetulleen sekä Johan R. iloitsemassa Porvoossa kenties tärkeimmän teoksensa tultua julkaistuksi… Kirjan päähenkilöt on nimetty luonnekuvansa ja toimintansa mukaan: Edelläkävijä, Kaunosielu, Matkaaja, Kulkija ja etsijä, Romantikko sekä Vieras taiteilija: Johanit, Elias, Lars-Levi, Sakarias ja Fredrik. Kirjoittaja on pyrkinyt inhimillistämään henkilöt heidän ympäristönsä ja jälkipolvien muovaaman ”hohdokkuuden” takaa arjen - joskus elämän koettelemustenkin – osin fiktiivisinkin kuvauksin. Heidän omat mietteet ja ajatukset tulevat esiin kirjeissä, päiväkirjamerkinnöissä, runoissa ja puheissa. Niissä he ovat omana itsenään herkimmillään ja avoimimmillaan.